Eräänä iltapäivänä

Tavanomaisesta poikkeavat hartialinjat ovat näköjään tällä hetkellä mun juttu. Vaikka tykkään välillä myös korostaa kulmikasta hartialinjaani, useimmiten tunnen kroppani olevan paremmin balanssissa, kun linjat ovat hiukan pehmeämpiä. Neuleissa hartialinjalla ja hihojen sijoittelulla voi kikkailla mielin määrin, ja siksi tykkäänkin pukeutua erilaisiin neuletakkeihin - ja ainakin suunnitella neulovani itse lisää valuvalinjaisia neuleita.

Musta villajakku Marimekko by Samu-Jussi Koski (mallikappale), harmaa villatakki Won Hundred.

Won Hundredin kummallisen muotoinen harmaa villatakki on jo vanha ystävä (jota on käytetty kuluneena talvena PALJON), mutta saa edelleen poseerata esimerkkinä erikoisesta, mutta toimivasta hartiaratkaisusta. Kuvassa alempana roikkuvassa, tehtaanmyymälästä löytynyt Marimekon Samu-Jussi-mallikappaleessa ei ole erillisiä hihoja ollenkaan, vaan ne ovat samaa kappaletta miehustan kanssa. Tykkään kovasti.

Olen muuten selkeästi siirtynyt uudelle Desperate Housewife -tasolle: olen alkanut huutaa neulelankoja Ebaysta. Lähipäivinä ratkeaa, saavatko uudet, kesäisemmät hihaideani mahdollisuuden toteutua.

Löytyyhän niitä kivankin värisiä lastenvaatteita, kun vähän (tai oikeastaan paljon…) penkoo. Harmaa on raikas vaihtoehto tyttöpoikapastelleille ja perusväreille, ja meleeratun harmaat sporttiverskat ovat jo klassikko - mainiota, että niitä löytyy myös juniorikoossa.

Lyhythihaiset bodyt American Apparel, harmaat plyysipussihousut Småfolk, meleeratut verskat H&M, Miami Vice -henkinen sukkavalikoima H&M.

Jos taivaalta sataisia rahaa, saattaisin riehaantua shopping frenzyyn ja hankkia ison kasan vaatteita noissa väreissä itsellenikin. Olen alkanut haaveilla varsinkin tuosta mansikkajäätelön sävyisestä hailakasta vaaleanpunaisesta (joka on miljoona kertaa kivampi väri kuin sellainen perus-vauvapinkki), se vaalentaisi mustaharmaan olemukseni kesäksi kauniisti. Onneksi voin sentään käyttää energiaani pikkuihmisen vaatteiden kanssa puljaamiseen, hän kun oikeasti tarvitsee uusia vaatteita vähän väliä, toisin kuin minä.

Sugar Kane esitteli omalla tontillaan AF Vandevorstin ensi syksyä. Selasin Anna Frost Daily Fashion -sivustolta löytyvää kuvavalikoimaa tarkemmin, ja sieltäpä vasta löytyikin oivallisia vinkkejä, mitä kaikkea voisin tehdä siitä isosta paalista mustaa villalankaa, jonka tilasin netistä viime syksynä (ja joka jäi runsaudenpulassa käyttämättä - kerrankin mulla oli niin paljon ideoita, etten tiennyt, mistä aloittaa).

Hillittömän hienoja hihoja ja rengasmaisia asioita, vai mitä sanotte?

Kuvat: Anna Frost Daily Fashion

Toisaalta lupasin jo Jaakolle, että kehittelen neuleversion eräästä Haaksirikkoutuneet-näyttelyn paidasta. (Jos ette ole vielä käyneet katsomassa näyttelyä, menkää heti! On upea!) Hmm, pitänee tilata toinen paali sitä lankaa.

Takki Cecilia Sörensen (esitelty viime vuonna pallovatsan peittona), alpakkavillamekko Edun (esitelty useampaan kertaan aiemmin), baskeri La La Berlin (ensiesittelyssä toissavuonna), kaulassa kaksi neulekauluria, joista toinen itsetehty ja toinen muutaman vuoden takaista Marimekkoa, saappaat ysäriä, lapaset Stockmannilta ja reisitaskuhousut Varustelekasta (näin matalalantioisilla housuilla ei kyllä oikeasti sodita, nää on varmaan jotkut poseeraushousut).

Puuh, vähempi vaatemäärä olis vaihteeksi kiva. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Kävi samalla tavalla kuin viimeksi. Kentiltä ilmestyi uusi levy, kuuntelin sen muutaman kerran ja totesin, että tuubaa. Sitten pidin pienen tauon ja otin sen uudelleen kuunteluun (oikeastaan voisin kiittää asiasta veljeäni, joka on musiikin suhteen vielä nirppanokkaisempi kuin minä, mutta on silti kovasti tykästynyt Röd:iin). Noin 25 kuuntelukerran jälkeen homma toimii jo aivan eri tasolla. Ehkä se johtuu taas siitä, että ne laulavat monessa biisissä kirkkaasta valosta - se on just se, joka on parina päivänä paistanut sisään meidänkin ikkunasta.

Ja on edelleen virkistävää ymmärtää lyriikoita myös toisella kotimaisella.

Kevättalven kirkas auringonpaiste (joka tänään on vaihtunut taas lumipyryksi…) on jälleen riehaannuttanut sisäisen hippini ostamaan kaupasta erilaisia jyviä ja siemeniä ja muutakin terveellistä sapuskaa. Eilen söin pitkästä aikaa iltapalaksi vanhaa suosikkiani, paahdettua ruisleipää ja avokadoa - viime talvena raskaana ollessani en olisi mitään muuta syönytkään. Mysli on samaan tapaan kausiluontoinen juttu, välillä voisin ahmia sitä vaikka kuinka paljon ja yhtäkkiä se alkaa taas tökkiä. Nyt on jälleen myslikausi meneillään.

Meidän Pariisin Annan (ja hänen mainion kirjansa) innoittamana olen alkanut tehdä myslini itse. Jokainen uusi satsi on askel kohti entistä täydellisempää mysliä. Syön myslini maustamattoman (luomu)jugurtin ja tuoreiden hedelmien (esimerkiksi päärynän tai banaanin) kera, joten olen koostanut myslini sen seuralaiset huomioon ottaen. Olen myös esteettisesti viettelevän ruoan ystävä, joten ei ole ollenkaan pahitteeksi, että mysli näyttää hyvältä (sekä purkissa että lautasella).

Tämänkertainen myslini koostuu seuraavista aineksista:

spelttihiutaleet
kaurahiutaleet
kurpitsansiemenet
pinjansiemenet
auringonkukansiemenet (ostin sekoitusta, jossa oli kaikkia kolmea edellämainittua jyvää yhdessä)
pekaanipähkinät
goji-marjat (etsin vaihtelua perinteisille kuivahedelmille ja sorruin trendihippeilyyn - nuo maistuvat yllättävän hyviltä ollakseen kovasti terveellisiä)

Vasaroin pähkinät pienemmiksi paloiksi ja paahdoin koko satsin marjoja lukuunottamatta uunissa. Paitsi maku, myös tuoksu paranee paahtamisesta. Kokemuksen perusteella olen huomannut, että syön myslini mieluiten aika hienojakoisena, annoksessa kun on kuitenkin aina niitä tuoreita hedelmiä isompina paloina.

Lupiini listasi turhia ja tarpeellisia vauvantarvikkeita. Koska tapaan itsekin jauhaa asioista kuluttajanäkökulmasta, päätin tehdä oman vastaavan listan.

Tarpeelliset:

Yhdistelmärattaat. Valitsimme kapeimmat mahdolliset rattaat, jotta ne mahtuisivat myös vanhanaikaisten raitiovaunujen ovista sisään. Emmaljunga Nitro City -rattaissa on myös kääntyvät etupyörät, jotka ovat varsin kätevät (paitsi lumihangessa). Kantokassi jäi yllättävän vähälle käytölle, koska lapsi ei viihtynyt siinä. Homma alkoi pelata paremmin, kun pystyimme ottamaan ratasistuimen käyttöön ja nyt rattaat ovat jokapäiväisessä käytössä. Ainoa miinus on se, että niiden tavaratila on aika matala, tarvitaan ahtaajan taitoja, että ruokaostokset mahtuvat sinne.

Jääkarhupussi. Olemme säästyneet toppahaalarin pukemiseen liittyviltä taisteluilta ja rattaisiin kuuluvan suojapussin (joka siis on tavallaan kantokassin puolikas) epäkäytännöllisyydeltä Eisbärchen-pussin avulla. Tarvitaan vain kauluri, lapaset ja villasukat, lakki ja villahaalari (joita meillä on ohuempi ja paksumpi kelien mukaan) ja muksu pakataan niiden kanssa valmiiksi rattaissa kiinni olevaan pussiin. Pussin saa kätevästi auki, kun mennään jonnekin sisälle (tarvittaessa niin, ettei lapsi herää siihen). Olin ennen pussin hankkimista ehtinyt ostaa talvivaunuttelua varten muotoonleikatun lampaantaljan, jossa on reiät rattaiden vöitä varten, ja se on nyt pussin sisällä.

Sitteri. BabyBjörnin sitterissä tärkeintä on ollut se, että sen saa keinumaan ja sitä on kevyt siirrellä paikasta toiseen. Lapsen ollessa pienempi sitteri toimi kätevänä nukutusapuna. Isompi lapsi ei siinä juuri viihdy, mutta sitä voi käyttää hetkittäisenä lapsenvahtina, kun itse pitää tehdä jotain muuta.

Kantoreppu. Pienen vauvan kanssa Manduca-kantoreppu oli kätevä - varsinkin, kun lapsi päätti jossain vaiheessa kokonaan lakata viihtymästä vaunuissa muutaman kuukauden ajaksi. Isomman lapsen kanssa ja varsinkin nyt talviaikaan, kun tarvitaan paljon vaatteita, kantoreppu on jäänyt lähes käyttämättä.

Pinnasänky. Lapsi on nukkunut siinä lähes alusta asti. Meidän pinnasänkymme on “tumman hunajan” värinen Brio Two. Pinnasänkyjen reunapehmusteet ja uudinverhot ovat pastellinkeltaisten kanipupusten varsinaista valtakuntaa, joten sängyn somisteiden sovittamiseksi muuhun sisustukseen piti nähdä vähän vaivaa. Verhon on tarkoitus antaa vähän yksityisyyttä ja näkösuojaa ja ompelin sen itse Finlaysonin Aappa-kankaasta (eikä siinä ole rusetteja tai röyhelöitä, vaan kaksi erillistä rengasmaiseen verhotankoon ripustettua verhoa, joita voi liikutella tarpeen mukaan). Valkoisen reunapehmusteen (jonka tarkoitus on pitää esim. tutti ja lapsen raajat sängyn sisäpuolella) löysin Ikeasta.

Unipussi. Toisin kuin unipussien mainoksissa väitetään, unipussi ei välttämättä estä lasta kieppumasta ympäriinsä nukkuessaan, työntämästä jalkojaan pinnojen välistä tai nousemasta pystyyn sängyssä. Se kuitenkin pitää kieppuvan lapsen lämpimänä paljon paremmin kuin peitto, joka ei kuitenkaan pysy päällä. Sen voi myös ottaa mukaan yöreissuille. Meillä on meneillään jo toinen unipussi, viime kesänä käytössä oli pikkuvauvojen kesämalli ja nyt vähän isompien vauvojen talvimalli. Ensi kesäksi pitää ehkä vielä ostaa isompi kesäpussi.

Tripp Trapp -syöttötuoli. Olin ensin sitä mieltä, että Tripp Trapp on ruma ja kallis, mutta katseltuamme valikoimaa läpi päädyimme kuitenkin ostamaan sellaisen (harmaan, jossa on mustavalkoiset pallokuvioiset kangaspehmusteet). Tuoli on osoittautunut hyväksi, koska se on tukeva (lapsi on melkein onnistunut kaatamaan sellaisen perinteisen syöttötuolin potkaistessaan pöydästä vauhtia) eikä lapsi pääse siitä helposti pois. Tuolin ns. baby setissä on tosin pieni suunnitteluvirhe - kun se on käytössä, istuinpehmustetta ei saa pois ja pestäväksi purkamatta koko tuolia.

Bongo. Meinlin Bongo Cajon ei ole varsinainen vauvatarvike, mutta se on osoittautunut erittäin toimivaksi viihteeksi. Lapsi tykkää kuunnella rummutusta ja oppi aika pienenä rummuttelemaan itsekin. Bonuksena kyseinen vehje sopii sisustukseen ja sillä voi leikkiä muutenkin. (Mies on parhaillaan tilaamassa Thomannin verkkokaupasta lisää Meinl Nino -sarjan lasten perkussioita ja lapsi naureskelee ja hytkyy soitinten ääninäytteiden tahdissa.)

Käyttämättä jääneet:

Kantoliina. Sen kanssa saivat hepulin sekä äiti että lapsi.

Imetystyyny. Ilmeisesti kroppani mittasuhteista johtuen en koskaan saanut sitä tuntumaan mukavalta.

Tuttipullot. Lapsi ei koskaan suostunut juomaan sellaisesta, joten siirryimme suoraan nokkamukiin joskus puolen vuoden iässä. Hörpytysmuki sen sijaan on osoittautunut ihan toimivaksi, joskaan se ei ole välttämätön.

Käyttämättä jääneitä tavaroita on lopulta varsin vähän ja niistäkin olen ostanut itse vain yhden tuttipullon (kantoliinan ja imetystyynyn sain lainaksi ja kaveri lahjoitti pussillisen tuttipulloja). Olen siis ilmeisesti onnistunut enimmäkseen säilyttämään sen asenteen, että ostan tavaraa vasta tarpeen mukaan (tosin esimerkiksi kantoreppu ja pinnasänky ostettiin jo ennen lapsen syntymää).

Yksi kategoria voisi tietysti olla “tuotteet, joita harkittiin, muttei ostettu” ja siihen kuuluu esimerkiksi hoitopöytä. Meillä ei oikein ollut tilaa sellaiselle ja olin useammalta taholta kuullut juttuja hoitopöydiltä pudonneista vauvoista, joten ostimme vain Brion vaahtomuovisen hoitoalustan. Se oli ensin keittiön työpöydällä, mistä siirsimme sen työhuoneen sängyn päälle, kun lapsi alkoi kieriä siinä ympäriinsä niin, että putoaminen alkoi tuntua todennäköiseltä. Se toimittaa hoitopöydän virkaa aivan hyvin.

Kestovaippoja mietin jossain vaiheessa, mutten lopulta jaksanut perehtyä niihin tarkemmin. Kestovaippojen kanssa puuhaaminen tuntuu samaan tapaan hiukan turhan monimutkaiselta kuin kierrättäminen, enkä pystynyt motivoimaan itseäni siihen.

Yksi esine, joka on jäänyt lähes käyttämättä, mutta joka on varmuuden vuoksi tarpeellinen, on auton turvakaukalo. Meillä ei ole autoa, mutta mahdollisia lääkärireissuja varten on hyvä olla oma kaukalo, koska taksien varustukseen sellainen ei ilmeisesti yleensä kuulu. Oma kaukalo tuntui turhan suurelta investoinnilta käyttötarpeeseen nähden, joten vuokrasimme sellaisen Helsingin liikenneturvallisuusyhdistykseltä.

Mää just kyllästysin kylmyyteen ja lumihankeen. Helteitä odotellessa pitää kuitenkin vielä torjua paleltumista pukemalla päälle suunnilleen kaikki, mitä kaapista löytyy, tai ainakin pari villatakkia kerralla. Samalla on tärkeää säilyttää tiukan monokromaattinen linja.

Won Hundred -villatakki on esitelty täällä joitakin kertoja aiemminkin, myös yhdistettynä harmaaraidalliseen Marimekon t-paitaan. Alempi villatakki on jo pitkään palvellut Filippa K:n perusmalli. Housut ovat taannoinen alehankintani ja ovat nykyään käytössä lähes joka päivä. Näissä vaatteissa on just mukavasti sellaista kiinnostavaa muotoa ja laskosta, joista oli vähän aikaa sitten puhetta Jaakon kanssa.